Melkein on taas viikko vierähtänyt siitä, kun olen viimeksi tänne kirjoitellut kuulumisia. Nyt onkin sitten taas aikas paljon kirjotettavaa.... =)

Aloitetaan vaikka tosta jäljestämisestä. Eli vihdosta viimein sain otettua itseäni niskasta kiinni ja tehtyä Woimalle jäljen! Ensimmäinen jälki tuli tallattua viime lauantaina (13.10.). Ohjaaja ei ollut parhaassa mahdollisessa vireessä, kun huomasi, että se lumi sitten tuli ja yllätti. =( Metsässä oli paikkapaikoin jopa 5 cm lunta ja maanpinta oli jäinen. Maastokaan ei ollut paras mahdollinen aloittelijalle, koska kivenlohkareet ja kannot peittivät maankamaran. Kaikesta huolimatta päätin tehdä jäljen. Jäljellä ei ollut ruokaa, ainoastaan kepeiltä tuli palkka ja keppejä oli kaiken kaikkiaan 4 kpl:tta. Woima jäljesti aika epätarkasti ja teki useita tarkastuksia jäljen sivuun. Palasi kuitenkin aina jäljelle. Ensimmäisestä kepistä Woima olisi mennyt yli ellen olisi puuttunut peliin. Muihin keppeihin se reagoi, mutta maahan se ei meinannut mennä millään, lieneekö osittain syy myös lumisessa ja kylmässä maassa.... Viimeisen kepin se nappasi suuhun ja näytti sitä mulle, no palkka tuli, mutta kaiken kaikkiaan jälki tuntui jotenkin sekavalta. En ollut myös tyytyväinen itseeni, koska jotenkin tuntui, etten osannut puuttua oikein Woiman jäljestämiseen.

Seuraavana päivänä eli sunnuntaina (14.10.) päätin lähteä uudestaan jäljelle. Tuolloin otin myös keponi mukaan, josta onkin paljon hyötyä kreppien keräämiseen. =) Sää oli aika huono sillä vettä satoi koko ajan, mutta silti päätin treenata. Etsin uuden jälki metsän, joka olikin paljon paljon parempi kuin edellinen. Maasto oli jopa paikka paikoin tasaista sammal-maata. ;) Jäljen aloitus oli erilainen kuin ennen, koska lähetin Woiman janalta. Woima löysi jäljen helposti ja saikin ensimmäisiltä askelilta palkan, mutta sitten tuli taas tyhjää ja palkka tuli vasta ensimmäiseltä kepiltä, joka tulikin aika nopeesti aloituksen jälkeen. Tästä kepistä Woima olisi taas mennyt yli mutta ehdin reagoida ajoissa ja Woima meni maahan kepille. Annoin kuitenkin palkan, kun kokemusta on pojalla niin vähän. Jälki jatkui taas kepeiltä kohti jäljen vaikeinta kohtaa..... Ohjaajan pääsi yllättämään jäljen tekovaiheessa pitkä n. metrin levyinen vesioja joka tuli kirjaimellisesti puun takaa! Päätin loikata ojan yli ja jatkaa jäljen tekemistä. Laitoin tosin makupaloja ojan jälkeen palkinnoksi suorituksesta, jos se onnistuisi. Woima ylättyi ojasta myöskin ja oli melkein mennä nokilleen, Woima siirtyi hieman jäljeltä sivuun ja hyppäsi ojan yli. Itse jäin vielä tässä vaiheessa toiselle puolelle ja seurasin löytäisikö Woima jäljen uudestaan. Jälki löytyi ja matka jatkui. =) Jälki ei tosin paljoa helpottunut, koska huomasin useita hirven jälkiä kulkevan ympäriinsä jäljen lähistöllä. Woima kuitenkin pysyi omalla jäljellä. Toisen kepin Woima ilmasi, mutta metrin yli, kun ohjaajakaan ei oikein ollut kartalla. Etsin keppiä Woiman alta ja ihmettelin ääneen, että missäs se nyt oikein on. Woimakin nousi ja nuuskutti takaisin kepin kohdalle. Olin melko tyytyväinen, vaikken kovin mielissäni olekkaan ylimääräisistä ympyröistä jäljen päällä... =/ Loppu jäljellä ei sitten sen kummoisenpaa dramatiikkaa ollut ja paikoin jäljestys oli sitä mitä toivoisinkin, mutta vielä suurimmaksi osaksi jäljestys tapahtuu liian korkealla nenällä, josta luulen myös epätarkkuuden johtuvan. Keppejä oli kaiken kaikkiaan 5 kpl:tta ja kolme viimeistä keppiä Woima ilmasi hyvin. Parannusta tapahtui edelliseen jälkeen verrattuna, mutta jotenkin omituinen fiilis oli ohjaajalla. Jokin tossa hommassa mättää.... kokemusta on itsellä niin vähän metsäjäljen treenamisesta, joten en edes oikein itse tiennyt, että missä se "klikki" on.

Seuraavan jäljen tein tiistaina (16.10.) samaan metsään kuin viimeksi. Nyt jälki oli selkeempi ja maasto oli hyvä. Kaikki lumetkin oli vihdoin sulaneet ja sää suosi. Nyt laitoin vähän enemmän palkkaa myös itse jäljelle. Keppejä oli taas kaiken kaikkiaan 5 kpl:tta ja Woima ilmaisi ensimmäisen kepin hyvin josta yllätyin itsekkin!! Muutkin kepit Woima ilmaisi hyvin. Jälkityöskentely oli parempaa ja varsinkin vähän ennen jäljen loppua Woima ajoi matalalla nenällä. Olin loppuun laittanut enemmän makupaloja ja vaadin tässä kohdassa tarkkaa suoritusta, joka tuotti myös sen, että loppujälki, joka oli tyhjä, tuli ajettua myös tarkasti! Tähän jälkeen olin tyytyväinen ja autolle palatessa oli ohjaajalla hyvä fiilis ja aavistus myös siitä mitä teen jatkossa. Ajattelin hieman lisätä jäljillekkin ruokaa ja hakea sitä kautta motivaatiota ja tarkkuutta. Nyt vaihdan myös kepeille vielä herkullisemman ruuan eli patee korvataan raa'alla jauhelihalla. =) Katsotaan mitä sitten seuraavalla jäljellä saadaan aikaiseksi. ;)

Tottistakin on taas tullut treenattua maanantaina (15.10.) ja keskiviikkona (17.10.). Maanantaina oli ohjelmassa liikkeestä maahanmeno ja nyt Woima suoritti ne hyvin. =) Toisella kierroksella otimme tasamaa noutoja ja niihinkin olin tyytyväinen. Treenien lomassa Jere rakensi meille pystyesteen, joten nyt voi sitäkin alkaa treenata oikein toden teolla ;). Tottiksessa Woima oli taas iloinen oma itsensä!!

Keskiviikkona tein Woimalle ainoastaan eteenlähetyksen maahan menon kera ja toistoja taas tarvittiin aikas monta ennen kun pojan pääsi palkitseen. ;) Täytynee taas sitäkin treenata. =)

Nyt on torstai ja tämäpäivä lomailtu, mutta huomenna ois tarkoitus tehdä jotakin. (?) Siitä sitten tulee juttua myöhemmin.

Woiman kanssa on myös samoiltu syksyisessä metsässä. Alla onkin pari uutta kuvaa meistä. =)

Jere ja Woima

"Ei korvia, ei korvia....."   =))