Heipsistä!!

Aloitetaan nyt heti vähän huonommilla uutisilla, sillä Weijolla halkesi etujalasta kynsi sunnuntaina ja eilen se poistettiin Veterissä.  Kynsi halkesi itseasiassa jo viime torstaina. Olin koiruuksien kanssa iltalenkillä ja lunta oli satanut melkein puoli metriä, niin päätin tehdä lumityöt heti, kun pääsimme kotiin. Köytin pojat talon edustalle kiinni ja aloin kolaan lumia. No Weijohan siinä sitten vinku ja vonku kolan perään kieli sinisenä ja mää vaan tyhmänä jatkoin lumien tekemistä. Hetkenpäästä huomasinkin maassa verijälkiä ja sen jälkeen sain syynkin selville, Weijolta kynsi halki. Woima istuskeli kiltisti aloillaan ja katseli taivaan lintuja, kun yks yritti pyydystää lumikolaa.... Sitten veinkin Weijon sisälle operoitavaksi ja sain puhdistettua kynnen ja leikattua sen siistiksi. Halkeama ei ollut kynnen tyveen saakka ja ajattelinkin, että se paranee siitä itsekseen, mutta sunnuntaina se sitten halkesi lisää. Onneksi sain heti maanantaille ajan Veteriin ja siellä se sitten kuorittiin ja paketoitiin. Weijo sai myös 10 päivän antibioottikuurin ja särkylääkettä. Tänään pitäisi vielä vaihtaa tuo tassuside. Mahtaa olla mielenkiintoinen operaatio..... hymmm.... No nyt Weijolla on sairauslomaa seuraavat 2 viikkoa, riippuen siitä mitenkä kynsi kasvaa takaisin. Alla on kuva potilas Saarisesta.....

Toivottavasti kynsi paranisi pian!

Lauantaina olimme kuitenkin treenamassa tottista Koskenpäällä. (Tuolloin kynsi ei vielä vaivannut mitenkään.) Vähän myöhästyttiin aloituksesta, kun perjantai-ilta venyi aika myöhäseen, kun työkaverini oli meillä saunomassa ja tehtiin siinä muutamat lumienkelitkin....  ja kuinkas ollakkaan saatiin vielä 01.00. kuningasidea, että lähdetään Nokian paikalliseen.... jes... Onneksi aamulla oli kuitenkin suhteellisen pirteä olo ja päästiin huruttelemaan kohti Koskenpäätä. Tosin alkumatkasta auto tärisytti sen verran, että kerkisin jo ajatella, että tällä ei pitkälle pötkitä. Mutta syy löytyikin jäätyneestä lumesta vanteissa, joten Jere hakkasi jääkököt pois ja matka jatkui ilman tärinää.....

Tottista olikin tullut treenaamaan aimo joukko iloisia harrastajia!  Weijolla tein ekan pätkän seuraamista, palkkana lihapullia. Pentu olikin hyvässä vireessä ja perusasennot olivat nopeita ja itse seuraaminen aktiivista. Toisella kierroksella Johanna toimi maalinaisena ja Weijo puretettiin patukkaan (toinen kerta patukkaan, kun muuten on käytetty rättiä). Johanna teki Weijolle selkeät vietinvaihdot ja itse sain ohjattua Weijoa nyt parhaiten kuin mitä koskaan ennen. Haukut pääsin rytmittämään eteenpäin ja ylimääräisen seilailun, jolla se pyrkii purkamaan viettiä, sain hallittua ja ohjattua tekemisen aktiivisesti maalimieheen päin. Siitä Johanna käänsi vielä saalille ja antoi purun. Täytyy kyllä sanoa, että Weijo oikein ISKI patukkaan! Taidettiin Johannan kanssa ekaan puruun todeta vaan, että...OHHOH.... Sain tehtyä myös muutaman hyvän alletulon. Kyllä se kanavointikin sieltä vielä mun kanssa löytyy... Weijo saa nyt lisää potkua puruihin, kun se pääsee myös haukkumaan. Tarkoituksena on lähinnä haukuttaa pentua turhauman kautta, mutta taitaapi olla, että Weijo alkaa jo pikkuhiljaa katsomaan äijääkin siis tällä kertaa naista...  Treeni oli oikein hyvä!! Weijo on mennyt eteenpäin pikkuhiljaa ja ehkä ohjaajakin oppii joka kerta jotain uutta! Muidenkin treenit näyttivät onnistuvan hyvin! Kiitos kaikille!!!

Alla olevat kuvat on otettu aikaisemmilta treenikerroilta.....

Sununtaina kävin vielä tottistelemassa Nokian Citymarketin parkkipaikalla, kun työkaverini Riina on ottanut beuceronin ja tarvitsi vähän neuvoja sen kanssa. Niinpä itse treenasin molemmilla pojilla kierrokset tottista. Treenien lopuksi mietittiin Riinan kanssa, että jos Weijo ja Bambula leikkisivät hetken keskenään, jos niistä vaikka tulisi leikkikaverit. Bambula on siis Weijoa n. 2 kuukautta nuorempi ja narttu. No otin Weijon autosta ja päästettiin koiruudet ensin reimmeissä vähän nuuskimaan. Kerkis ne varmaan kaikki 6 sekuntia haistella toisiaan, kun Weijo kävi Bambulaa niskasta kiinni.... eli se niistä kavereista.... Siihen väliin olikin hyvä ottaa pätkä hallintaa, kun Weijokin oli sopivissa kiepeissä. No rupeshan se loppujen lopuksi kuuntelemaan ja sain Weijon rauhoteltua ja tekeen istumisia ihan kuuliaisesti, vaikka Bambula olikin muutaman metrin päässä. Mun onkin pakko alkaa sen kanssa harjoittelemaan tottista niinkin, että lähistöllä on muitakin koiria ja lisäksi on tehtävä ihan ohitusharjoituksia, sillä se vastaa jo nyt lenkeillä, jos joku ärähtää sille...... aika tapaus tuo potilas Saarinen.... Onneksi Bambulalle ei tullut kuitenkaan reikiä niskaan, eli ei Weijo niin kovaa päässyt pureen, mutta kyllähän pentu tietty vähän pelästy. Riina sai Bambulan kuitenkin rentoutumaan ja touhuamaan muuta, vaikka Weijo olikin lähettyvillä. Tästäkin opimme taas jotain.... 

Nyt pitää lopetella ja lähteä ulkoiluttamaan koirat! Heipat taas!

- Jenni