Ja sitten itse asiaan eli Woiman treeneihin. Tottista on tehty kohtalaisen usein ja mielestäni siinä on menty kevääseen ja kesään verrattuna hyvin eteenpäin. Eli Woimalle on tullut intoa tekemiseen ja nyt jo käynnistyssana "tottis" tuottaa sille virettä eli on ollut ilo puuhailla sen kanssa, kun koirakin nauttii tekemisestä eikä vaan ohjaaja... ;)

Treenien aiheena on ollut tasamaanoudot, esteet ja eteenmeno. Noudot ovat kehittyneet ihan kivasti, mutta niissä on vielä paljon parannettavaa. Noutoihinkin olen vaan pyrkinyt saamaan viettiä ja viime tiistaina otin ensimmäisen kerran "perusnoudon" seuraamisesta. Luoksetulo on mielestäni liian hidas ja kapula tuntuu maistuvan...=)

Pystyeste menee ihan kivasti ja siitä Woima tuntuu tykkäävän, kuten myös A-esteestä, tosin A-estettä on treenattu kaikkein vähiten ja vielä sellasella matalammalla versiolla. Sitten, kun tasamaa noudot toimii varmuudella, niin aattelin yhdistää sen ja pystyesteen.

Eteenmenossa on nyt muutamia kertoja otettu maahan käsky mukaan ja yllättävän hyvin se ekalla treenikerralla meni maahan, ei tarvinnut ehkä kun viisi yritystä, että kyllä se siitä pikkuhiljaa. Tätä liikettä aprikoin joskus meidän vaikeimmaksi liikkeeksi, mutta enää en usko siihen. Kyllä se vielä oppii senkin....

Woimalla oli treenien suhteen viikon tauko, kun vatsavaivat oli riesana, mutta tällä viikolla on päästy alottaan treenit taas tottiksen merkeissä.

Kuvat ovat FWRC:n kansallisten lajien leiriltä.

Eilen olin Niihaman kentällä treenailemassa, mutta  aiheena olikin purut pitkästä pitkästä aikaa... Eli Kalliokosken kanssa puretettiin Woima. Aluksi tehtiin vietin vaihtoja, muutama pako ja helpotettu versio pitkästä liikkeestä. Nää treenit oli vaan hauskaa ajan vietettä.... =) Positiivista oli, että haliinta on parantunut huomattavasti ja Woiman ja mun välit on aika hyvällä mallilla!! Paon jälkeen Woima jopa toi hihan mulle.... ;) Mutta ei Woimasta suojelukoiraa tule, kunhan nyt huviteltiin.... Epävarmuus kalvaa poika poloista, joka näkyy huonona puruotteena ja otteen vaihtona. Pitkässä liikkeessä tipahti heti hihasta. Kaikkee täytyy kuitenkin testiä ;).

 

Sitten jäljestä pari sanaa. Jälkiä on tullut tallattua luvattoman vähän, vaikka jälki meidän päälaji onkin. Ohjaaja on ollut laiska... hyi mua!! No siihen nähden paljonko niitä olen tehnyt, niin mielestäni Woima jäljestää hyvin! Viimeisin jälkirupeama oli noin pari viikoa sitten. Tein Woimalle noin 400 askeleen jäljen, jossa oli kaksi kulmaa ja viisi keppiä. Itsekseni ajattelin, että saas nähdä kuinka meidän käy, kun lähdimme ajamaan jälkeä.... Ilta alkoi jo hämärtyyn ja saatoin vain toivoa, että selviydyttäis jäljeltä pois ennen pimeän tuloo. Ensimmäinen suora oli pitkä ja Woima aloitti jäljestyksen hyvin, mutta ei niin keskittyneesti. Yleensä se alkaa keskittyyn paremmin jäljen edetessä. No ekalta kepiltä se olisi painanut ylitse, mutta ilkeä Jenni-täti pääsi antaan pikku muikkarin ja keppi tuli ilmaistua.... ;) Matka jatkui kohti seuraavaa keppiä hieman keskittyneemmin, mutta kepillä piti taas puuttua ilmaisuun. No sitten tuli pellolla pieni notkelma kohta, joka oli niin vetinen, että aattelin "jäädäänköhän tähän", Woima suoriutui vesiosuudelta kuitenkin hyvin ja ennen ekaa kulmaa oli vielä yksi keppi. Sen Woima reagoi ja ilmaisi hyvin hitaasti. Matka jatkui kohti ensimmäistä kulmaa, josta Woima meni yli. Teki pari tarkastusta ja mun "kehujen" saattelemana palasi takasi jäljelle. Seuraava suora kulkikin lehmien laitumen vieressä ja Woima alkoi muriseen lehmille ja keskeytti työskentelyn. No taas ilkeä Jenni-täti pääsi antamaan vähän isomman muikkarin ja pojalle tuli kyllä selväksi, että eiku nenä maahan ja hommiin! No sitten meikäläisellä alko jo hikikarpalot hiipiin otsalle, kun tajusin, että tässähän on kohta viimeinen tyhjä kulma oikealle. Woima kuitenkin jäljesti sen puhtaasti ja keskittyneesti ja pääsimme viimeiselle suoralle. Tällä suoralla oli vielä kaksi keppiä, jotka Woima ilmaisi hyvin löysällä liinalla!! Vauhtia tosin tuli hieman lisää tälle suoralle, lieneekö pienellä paineella osuutta asiaan..... Viimeiseltä kepiltä pääsimmekin karauttamaan suoraan autolle palkan kippuun eli RUOKAAAA!!!! Jälkeen olin tyytyväinen =). Jos siitä ei oppinut jotain, niin ei sitten mistään....=)

Seuraavana päivänä päätin mennä tekeen samalle pellolle palauttavan jäljen. Sillä oli mittaa noin 250 askelta ja siinä oli kolme keppiä. Woimalla oli kova halu pellolle ja se jäljesti hyvin sekä ilmaisi kaikki kepit. Taas autolle ja palkka!!

Kaiken kaikkiaan Woima on tänä kesänä kehittynyt ihan viimeisten jälkien aikana esineilmaisussa, kun se on ollut meille se hankalin asia. Mutta uskon, että se siitä vielä paranee, jos mää vaan saisin vielä tehtyä sille muutamat jäljet ennen lumia.

Kuva on FWRC:n Jälkileiriltä keväältä.