Pitkään odotettu FWRC:n kansallinen koulutusleiri vietettiin heinäkuun viimeinen viikonloppu!! Oli siinä taas leiri.... huh huh! Kelit suosi ja voisi jopa sanoa, että oli hellettä. Nyt kuitenkin onnistuin välttämään kärventämästä nahkaani, mitä nyt vähän nenä paloi vai johtuko se nenän pudotus jostain muusta. ;)

Leiri tosiaan alkoi virallisesti perjantai aamuna, mutta paikalle pääsi jo torstaina. Niinpä meidän perhe eli mää, Jere ja Woima suunnistettiin Uuraisille jo torstai-iltana. Perille päästyämme tyhjensimme auton ja haukkasimme vähän iltapalaa ja sitten vaan iltaa istumaan ja niitä näitä jorisemaan leirinuotion ääreen! Oli se sitten taas niin mukava nähdä vanhoja tuttuja ja tutustua uusiin!

Perjantai aamu valkeni jo varhain ja vaikka kyseessä oli ensimmäinen virallinen leiripäivä oli meikäläiselle jo alkanut kertyä univelkaa ihan kivasti... No ei auttanut muu kuin nousta ylös ja käydä aamupalalle. Tietenkin odotin jo innolla treenien alkamista, vaikka itse olinkin tällä kertaa kuunteluoppilaan roolissa ja Woima oli vapaalla. Me oltiin uutta oppimassa tällä kertaa suojeluryhmän treeneissä. On se vaan mielenkiintoinen laji! Kiitos Mönkkösen Tomille ja Nivalan Mikolle hyvistä treeneistä. Mun näkökulmasta monen koiran treenit meni eteenpäin! =)

Pääsinpäs määkin salaa treenaamaan jackrussel Penttiä.... Onneksi sen oma perhe ei ollut näkemässä. ;))

No joo, lauantaina sitten pelattiin kauan odotettu jalkapallomatsi ja kovasta yrityksestä huolimatta suojeluporukka otti hopeaa ja kuinkas ollakkaa Hopian hakujoukkue kultaa.... Jäipähän taas jotain hampaankoloon ensi vuotta ajatellen, jolloin taas mitellään entistä kiihkeämmin siitä kullasta! Mutta oli meidän joukkue vaan hyvä! Siitä kuuluu iso KIITOS meidän joukkuueen "puuha naiselle" eli Salosen Noralle! Oli meillä meinaan samanlaiset pelipaidat numeroineen ja laulunsanat löytyi niin ennen peliä kuin pelin jälkeenkin. Kyllä kelpasi pelata tässä tiimissä, vaikka tosin hopeaa saatiinkin! Pääasia oli kuitenkin hauskanpito ja sitä kyllä riitti! Jälleen ilta vaihtui yöksi sunomisen ja laulamisen merkeissä.

Meidän joukkue eli "Team Varjeluxet" (Kuva on pöllitty Anun blogista, kiitos siitä! ;) )

Sunnuntai oli viimeinen leiripäivä ja kotia kohti lähdettiin köröttelemään jo hyvissä ajoin iltapäivällä. Kiitos kaikille leireilijöille ja toivottvasti ensi vuonna saadaan taas järjestettyä ikimuistoinen leiri!!

Halauksin Jenni